Rikkonaisen yön jälkeen päivä vierähti ihmeen normaaleissa merkeissä. Koulussa sai muuta ajateltavaa, ja päällimmäinen tunne oli, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Minähän en jää tuleen makaamaan.
Kotimatkalla hyvä fiilis huuhtoutui katuojaan vesisateen mukana. Onkohan tämä sittenkään totta? On se, selkään ja vatsaan koskee. Kovilla kierroksilla mennään edelleen. Itkettää ja naurattaa vuorotellen. Ehkä tämä kirkastuu lääkärissä lopullisesti.
Sain vihdoin syötyä. Suklaavanukkaan. Nyt väsyttää.
Huomenna alkaa kotijoulu. Naamari päälle ja kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti