Edelleen odottavissa tunnelmissa (hah). Vielä pitäisi vajaa viikko kärvistellä. Sitten lupaan kirjoittaa viisi kertaa päivässä, kuinka minuun koskee aivan kamalasti, mutta hehkuttaa silti samalla, kuinka onnellinen olen.
Joulusaunassa olen kiitellyt kroppani normaalia olemusta, joka tekee salailusta ihailtavan helppoa. Olen aina ollut varsin rintava, ja vatsanikaan ei muistuta pyykkilautaa. Kukaan suvun naisista ei olekaan huomannut turvotustani. Hätätilanteessa voisi tokii kiittää jouluruokia.
Olen käsitellyt seitsemännelle viikolle edennyttä raskauttani todella kypsästi: Vedin loppuviikosta kännit kaverini kanssa. Joulunakaan en ole sylkenyt lasiin, vaan laulanut innoissani snapsilauluja. Olen myös syönyt aivan kaikkea kirjolohen mädistä juustoihin kamalaan ähkyyn asti. Niin että koski.
Päätös siis pitää edelleen vankkana kuin kallio, vaikka ensimmäiset oireet ovat vahvasti läsnä. Väsyttää koko ajan. Rintoja turvottaa, ja vatsassa vääntää. Itkeskellyt en ole alkuviikon jälkeen. Ihanaa olla kerrankin näin ehdottoman varma jostain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti