Ei niinkuin elokuvissa...

Tämähän ei ole tähän saakka sujunut lainkaan kuten sairaalasta opastettiin.

Otin torstaina polilla yhden Mifegynen, joka aloittaa raskauden keskeytymisen. Pieni vuoto kuulemma voi kuulua asiaan, mutta tämä tyttö alkoi eilen (siis 1,5 vuorokautta lääkkeen ottamisen jälkeen) vuotaa kuin seula. Sitä kesti pari-kolme tuntia. Vuoto oli niin runsasta, että jouduin istumaan vessassa ja tiputtelemaan klönttejä pönttöön.

Soitin eilen illalla hädissäni sairaalan päivystykseen, koska poli oli kiinni. Käskivät toimia alkuperäisten ohjeiden mukaan, jos ei tule paha olo. Heräsin siis tänään aamulla kuudelta ottamaan Cytotecit, jotka aiheuttavat yleensä lopullisesti raskauden keskeytymisen, kun kohtu alkaa supistella. Jouduin kuitenkin ottamaan Cytotecit suun kautta, koska vuoto alapäässä oli niin runsasta.

Siitä alkoi tunnin helvetti. Cytotecit vaikuttivat alle kymmenessä minuutissa, ja kohtuun muodostui kauhea paine. Samalla iski ripuli. Juoksin vessassa kolme tai neljä kertaa puolen tunnin aikana. Jos lääkkeet olisi laitettu alkuperäisen suunnitelman mukaan emättimeen, ne olisivat varmasti tulleet ulos.

Ennen särkylääkkeiden ja relaksanttien vaikutusta tuntui, kuin joku olisi iskenyt leveällä miekalla kohtuuni. Minulla on aina ollut kovat kivut kuukautisten aikana, mutta tuota tuntia olisi voinut sanoa jo tuskaksi.

Sitten kaikki paitsi armoton väsymys ja itkeskely meni ohi. Lääkkeet vaikuttivat vihdoin ja makoilin sängyssä jonkinlaisessa horrostilassa pari tuntia. Eihän tämä ollut niin kamalaa?

Hätäännyin herättyäni taas, koska vuotoa ei enää juurikaan tullut, vaikka kohtu tuntui edelleen supistelevan. Ehkäpä tyhjennys tapahtui jo eilen, mikä on tosin älyttömän harvinaista. Nyt vuotoa tulee taas runsaammin, mutta eiliseen verrattuna se on varsin niukkaa.

Olen kahden vaiheilla: soittaako neuroottisena päivystykseen (taas kerran), vaiko ei? Tyhjentyminen tapahtuu normaalisti 4-6 tunnissa. Ehdin mietiskellä vielä tunnin verran.

Helpotus.

Torstaiaamuna tuli itku polilla monta kertaa. En edes osaa sanoa, miksi, koska missään vaiheessa en ole ollut kääntämässä kelkkaani. Helpotuksesta? Tilanteessani lapsi olisi aborttia huomattavasti radikaalimpi ratkaisu.

Onneksi olin ammattilaisten käsissä. Tutkimukset menivät mukavasti, ja hoitaja oli loistavasti tukena, kun sain ensimmäisen suun kautta otettavan lääkkeen tutkimusten jälkeen. Piti ihan halata hoitajaa lähtöä tehdessä ja niiskuttaessa. Ei turhia kyselyjä, vaan tukea, jota tässä tilanteessa tarvitaan.

En pystynyt katsomaan ultraäänikuvaa, vaikka mahdollisuus olisi olut. Siellä kuulemma tykytti pienenpieni sydän. Viikkoa terveyskeskuksessa tehtyä arviota pienempi. En ole koskaan ollut luonne, joka on aina tiennyt haluavansa äidiksi, mutta nyt huomasin, että joskus haluan ehdottomasti mennä ultraan ja nauttia tuosta hetkestä täysillä.

Toinen ja lopullinen lääke otetaan huomenna aamulla kotioloissa. Pientä vuotoa on jo nyt. 80 prosentilla vuotoa ei tässä vaiheessa kuulemma tule vielä ollenkaan. Ehkä kaikki menee lopulta hyvin, eikä minun tarvitse palata sairaalaan hakemaan lisää lääkkeitä?

Jossain aiemmassa päivityksessä taisin sanoa, ettei tämä mene niin, että kun toimenpide on ohi, alkavat skumppabileet. Huomenna on uudenvuodenaatto. Jos vollotukseltani kykenen, taidan illalla ottaa kuitenkin lasillisen.

Kaksplussan keskustelupalsta.

Yritin etsiä netistä tietoa siitä, onko vielä jotain muistettavaa ennen torstain toimenpidettä.Google-haulla "ennen aborttia" päädyin puolivahingossa Kaksplussan keskustelupalstalle lukemaan keskustelua, jossa pohdittiin, onko oikein ottaa viuhua ennen toimenpidettä. Saatanan hienoja ihmisiä, ei voi muuta sanoa!

"No jos sallit sen, että vaikkapa sotilaat tai terroristit kiduttavat jotain ihmistä vaikkapa viikon ennen kuin se tapetaan, niin silloin ok. Jos et, niin silloin ei ole ok. Nimettäin tuossa esimerkkitapauksessahan ihminen kuitenkin kuolee, jolloin onko silloin sama asia kiduttaa myöskin? Mielestäni ei.

Sikiökin kärsii siellä, joten on ihan edesvastuutonta kiduttaa yhtään enempää. Lisäksi itse toivut abortista luultavasti paremmin, kun et nauti alkoholia. Seurauksista on vastattava ja kyllä nyt alkoholista voit kieltäytyä siksi ajaksi tai hae apua alkoholiongelmaasi.

Mun mielestä on ok tehdä abortti, kukinhan itse saa kehostaan päättää. Mutta pahoinpitely on mun mielestä tuomittavaa."

Ei, mielestäni ei ole oikein kiduttaa ketään ihmistä viikkoa missään olosuhteissa, vaikka itse olenkin alkoholia ottanut ja aborttikin on tulossa. 6-9 viikon ikäisen alkion rinnastaminen aikuiseen ihmiseen on mielestäni naiiviuden (tai konservatiivisuuden) multihuipentuma.

Tuntuisi typerältä olla ottamatta, jos on tullut raskaaksi ehkäisyn petettyä ja juonut sen jälkeen runsaasti alkoholia raskaudesta täysin tietämättömänä. Yhden pikkujoulun tai muutaman jouluviinin tai -snapsin ei  pitäisi siis tuntua enää yhtään missään.

En pysty käsittämään ihmisten mustavalkoisuutta ja ehdottomuutta.

Finnimonsteri

En tiedä, miksi olen edes yrittänyt lukea raskausviikoista netistä. Kuvaukset alkion kehityksestä aiheuttavat ällötystä, enkä pysty lukemaan loppuun asti.

Minulle abortti tehdään viikolla 7+0. Luin jonkun blogista, että sydän alkaa lyödä 7. raskausviikolla, eli tällä viikolla. Pelottaa, jos tosiaan joudun kuuntelemaan ennen toimenpidettä sydänääniä ultrassa. En usko, että se vaikuttaisi mielipiteeseeni millään tapaa, mutta tilanne konkretisoituisi ikävästi. Jos sydän lyö, niin jotain elollistahan siellä siis on. Yök...

Minun itseni pitäisi netistä löytämieni kuvausten perusteella olla hormonihirviö, jonka mielialat heittelevät laidalta toiselle. Hormonit tuntuvat kuitenkin näkyvän lähinnä naamassa. En muista, milloin minulla olisi viimeksi ollut näin suuria ja kipeitä finnejä. Se totta vie suututtaa, mutta suututtaisi varmasti normaalitilanteessakin ketä tahansa?!

Kypsää käytöstä...?

Edelleen odottavissa tunnelmissa (hah). Vielä pitäisi vajaa viikko kärvistellä. Sitten lupaan kirjoittaa viisi kertaa päivässä, kuinka minuun koskee aivan kamalasti, mutta hehkuttaa silti samalla, kuinka onnellinen olen.

Joulusaunassa olen kiitellyt kroppani normaalia olemusta, joka tekee salailusta ihailtavan helppoa. Olen aina ollut varsin rintava, ja vatsanikaan ei muistuta pyykkilautaa. Kukaan suvun naisista ei olekaan huomannut turvotustani. Hätätilanteessa voisi tokii kiittää jouluruokia.

Olen käsitellyt seitsemännelle viikolle edennyttä raskauttani todella kypsästi: Vedin loppuviikosta kännit kaverini kanssa. Joulunakaan en ole sylkenyt lasiin, vaan laulanut innoissani snapsilauluja. Olen myös syönyt aivan kaikkea kirjolohen mädistä juustoihin kamalaan ähkyyn asti. Niin että koski.

Päätös siis pitää edelleen vankkana kuin kallio, vaikka ensimmäiset oireet ovat vahvasti läsnä. Väsyttää koko ajan. Rintoja turvottaa, ja vatsassa vääntää. Itkeskellyt en ole alkuviikon jälkeen. Ihanaa olla kerrankin näin ehdottoman varma jostain!

Ehkä kymmenen vuoden päästä.

Ensimmäinen itkuton päivä tällä viikolla.

Huomaan kuitenkin ärtyväni joka asiasta. Hittoako tuo vieressä istuva mies tuijottaa, kun puhun puhelimeen vieraalla kielellä?! Kuka on niin ääliö, että taputtaa lentokoneen laskeuduttua!?

Vatsa on kipeä. Tuntuu, kuin kuukautiskivut olisivat kestäneet jo kaksi viikkoa.
Pahin on kuitenkin vasta edessä.

Lentokoneessa kahden penkkirivin päässä karjuva vauva kuitenkin vahvisti mielipidettäni entisestään.
Ehkä kymmenen vuoden päästä?

Suklaavanukas.

Rikkonaisen yön jälkeen päivä vierähti ihmeen normaaleissa merkeissä. Koulussa sai muuta ajateltavaa, ja päällimmäinen tunne oli, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Minähän en jää tuleen makaamaan.

Kotimatkalla hyvä fiilis huuhtoutui katuojaan vesisateen mukana. Onkohan tämä sittenkään totta? On se, selkään ja vatsaan koskee. Kovilla kierroksilla mennään edelleen. Itkettää ja naurattaa vuorotellen. Ehkä tämä kirkastuu lääkärissä lopullisesti.

Sain vihdoin syötyä. Suklaavanukkaan. Nyt väsyttää.

Huomenna alkaa kotijoulu. Naamari päälle ja kotia kohti.

"everything's just wonderful"

En pysty syömään, enkä nukkumaan. Normaalisti voisin syödä ja nukkua koko ajan. En tiedä mitään parempaa. Miten mitätön solurykelmä voi lamauttaa normaalit elintoiminnot näin täydellisesti?

En tiedä, onko rintojen aristelu psykosomaattista, vai tapahtuuko se oikeasti. Olen luulosairas, ja minulla on toisinaan tuntemuksia, vaikka niitä ei oikeasti olisikaan. Rintaa ja kurkkua ei kurista enää, mutta vatsassa vääntää kuin kuukautisten aikana.

Vaikka minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, sieluun sattuu, kun lukee blogeja, joissa toiset odottavat punaisia viivoja kuin kuuta nousevaa - turhaan. Ja minä murehdin, kun yksi joulu on pilalla. Siitä tulee teennäistä teatteria. Komediafarssi. Samaa, kuin kavereiden kanssa äsken pubissa.

"oh yes, i'm fine. everything's just wonderful, i'm having the time of my life."

Maailma on epäreilu paikka.

Puhuin lapsen (miksi tuo lapsi kuulostaa niin liioitellulta sanavalinnalta?) isälle. Hänkään ei ollut innoissaan, mutta hän on hyvä ystävä.

Oikeus omaan ruumiiseen. Oikeus olla minä.

Kelvottomia väitteitä abortin puolesta.

"Oikeus oman ruumiin vapaaseen käyttöön päättyy jokaisella elämänalueella siinä, missä toisen vahingoittaminen alkaa."

Onneksi kiihkouskovaiset tietävät aina paremmin. Tämänkin listan on laatinut mies. Hän väittää minun loukkaavan jonkun ruumista. Katsoisin kuitenkin tuon onnettoman möykyn sisälläni loukkaavan minun ruumistani olemassaolollaan.

Syyttäkää vihaiseksi feministiksi, mutta ei mies voi sanoa noin. Vastuu vahingosta on molemmilla osapuolilla, mutta vain toinen - minä, nainen - kärsii fyysisistä seurauksista. Aivan kuin abortti prosessina ja toimenpiteenä olisi kivuton ja helppo, vaikka lasta ei olisikaan missään vaiheessa aikonutkaan pitää. Ei se mene niin, että naps nappi huuleen, möykky pihalle ja kuohuviinibileet pystyyn. Kivut pelottavat jo nyt.

rv 5+5

Puolitoista viikkoa myöhässä. Ystävän kehotuksesta suunta kohti apteekkia ja testiä hakemaan.

Pissaan kuppiin ja käytän tikkua kupissa. Punainen väri leviää näytölle, ja tulokseksi piirtyy kaksi vahvaa, punaista viivaa.

Lysähdän voimattomana huoneeni lattialle. Tämä ei voi tapahtua minulle. Olen huolehtinut ehkäisystä, kumpikaan ei ole huomannut, että kondomi olisi puhjennut.

Itken puhelimessa parhaalle ystävälleni. Olen niin yksin asian kanssa. Rintaa puristaa ja kurkkua kuristaa. Teen kaksi uutta testiä, koska uskon näkeväni pahaa unta. Lisää punaisia viivoja. On uskottava ja annettava itkun tulla. Ystävä muistuttaa, että minulla on vain kaksi ratkaisua, joiden väliltä minun on valittava.

Korkeakouluopinnot kesken. Unelmien työpaikka tiedossa muutaman kuukauden päässä. Ei vakituista parisuhdetta. Ei mitään, mikä sitoisi. Selvästi aikuinen iän puolesta, mutta silti vielä ihan lapsi. Kuinka voisi huolehtia kenestäkään muusta, kun on itsekin epäkunnossa, eikä aina hallitse omaakaan elämäänsä?

Minulla on yksi vaihtoehto, joka lähestyy päivä päivältä. Abortti. Nettilaskurin mukaan olen raskausviikolla 5+5. Yritän lukea, mitä keholle tapahtuu tällä viikolla. En pysty, en kykene. Ällöttää. Kylmää vettä kasvoille.