Olo ei ole kummemmaksi muuttunut. Vuotoa kesti 6-7 päivää. Odotan tällä hetkellä kauhunsekaisin tuntein jälitarkastusta, johon on aikaa vielä 1,5 viikkoa. Se tehdään siis kolme viikkoa toimenpiteen jälkeen.
Sen voin kertoa, ettei mitään keskustelupalstoja kannata lukeam, jos haluaa nukkua yönsä rauahssa. Tässä kohtaa olisi pitänyt itsekin kuunnella ystävän neuvoa. Olen nimittäin kuluttanut iltojani lukemalla aborttikokemuksia. Niitä, joissa jokin on mennyt pieleen. Mahdollinen kaavintaan joutuminen tai uusi lääkkeillä tehtävä abortti pelottavat, vaikka mitään raskausoireita ei olekaan. Vaan eipä niitä tosiaan ollut ennen positiivista testiä myöskään menkkojen myöhästymisen lisäksi.
Keskustelupalstoilla liikkuu lisäksi todella paljon erilaista tietoa siitä, mitä jälkitarkastuksessa käytännössä tapahtuu: verikoe, sisätutkimus, molemmat, vai pelkkää keskustelua lääkärin kanssa? Palstoilla todella monet sanoivat myös jättäneensä tarkastuksen kokonaan väliin. Minun psyykeeni ei sitä kestäisi. Haluan olla varma! Myöskin siitä on monia käsityksiä, milloin tarkastukseen "kuuluu" mennä. Useimmissa paikoissa sanottiin, että 2-4 viikon kuluessa, mutta joku kirjoitti suosituksen olevan 6 viikkoa. En voisi odottaa niin kauan, koska mikäli kaikki ei ole mennyt kuten piti, on olemassa riski, että kaavintaan joutuisi hakemaan erityislupaa.
Omasta tutkimuksestani en osaa vielä sanoa mitään, koska asun ulkomailla, ja käytännöt ovat monessakin mielessä toisenlaiset kuin Suomessa. Menen yksityiselle klinikalle, joka on erikoistunut naistentauteihin. En siis vielä tiedä, napataanko minulta vain verta, vai ultrataanko lisäksi. Oman mielenrauhani takia ottaisin mielelläni verikokeen lisäksi ultrakuvan. Varsinkin sen vuoksi, että raskaushormoni "poistuu" verestä ilmeisesti vähän yksilökohtaisesti.
Miksikö olen näin epävarma, vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin?
Vuoto kesti lyhemmän aikaa kuin oletin ja oli viimeisinä päivinä varsin niukkaa.
Vuoto alkoi sitä paitsi jo ensimmäisen polilla otetun lääkkeen jälkeen runsaana, jonka luin jostakin voivan merkitä epäonnistunutta keskeytymistä.
Lisäksi jouduin ottamaan emättimen kautta otettavat lääkkeet suun kautta runsaan vuodon vuoksi, jonka jälkeen vuoto muuttui paljon niukemmaksi. Tosin tilanteessani se todennäköisesti oli järkevin ratkaisu, ja polillakin sitä suosittelivat vuodon ollessa runsasta.
Hyytymiäkin tuli joo, mutta en tiedä, kuinka suuria niiden olisi kuulunut olla. Ei varmaankaan suuria, koska raskaus oli alummalla kuin aluksi arveltiin.
Kipuja kesti pahimmillaan vain tunnin.
Vaikutti kaikkiaan liian helpolta ollakseen totta.
Ehkä meitä pelotellaan turhaan? Kyseessä on yksilöllinen juttu. Vaikka oma aborttini onkin sujunut tähän asti ilman suurempia tuskia, haluan edelleen korostaa, ettei tätä tulisi kenenkään pitää ehkäisykeinona. Keskustelupalstoilta löytyy niitäkin, joille tämä on tehty useita kertoja lyhyen ajan sisällä. Ehkäisyn pettäessä sille ei toki voi mitään, mutta luulisi, että ehkäisyn saisi asianmukaiseen kuntoon jo yhdenkin abrotin jälkeen? Vaikka olenkin ollut ratkaisustani täysin varma alusta alkaen, on tilanne kuitenkin mietityttänyt monella tapaa vielä toimenpiteenkin jälkeen. En voi edes kuvitella heidän tilannettaan, jotka joutuvat punnitsemaan vaihtoehtoja tosissaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti