Hitsi. Kaiken pitäisi olla hyvin, enkä ole katunut päätöstäni, mutta abortti pyörii edelleen mielessäni.
Erityisen omituista oli äsken katsoa kuvia, joissa olen ollut raskaana tietämättäni. Mammablogien lukemisen aloitin jo ennen raskautta, kun minulla oli vaihteeksi vauvakuume. Tiesin siis toki, etten tässä elämäntilanteessa (=yksin vailla työpaikkaa, koulut kesken) lasta voi missään tapauksessa hankkia. Nyt blogien lukeminen tuntuu vähintäänkin kyseenalaiselta harrastukselta. Ehkä minulla on edelleen joku krooninen vauvakuume edelleen... TÄH!?
Toinen vinksahtanut harrastukseni on lukea Suomi24:n aborttikeskusteluja. Tämän aloitin vasta, kun sain tietää olevani raskaana. Olenko masokisti, kun vapaaehtoisesti luen keskusteluja, joissa kaltaisiani "mukavuusabortin" tekijöitä pidetään saatanaakin julmempina? Sitä tuntee toisinaan olevansa harvinaisen täyspäinen yksilö... Ja siis mikä helvetin mukavuusabortti?! Kaikki eivät totta vie kykene synnyttämään lasta adoptoitavaksi, mutta eivät myöskään pysty elämäntilanteensa takia pitämäänkään sitä. Mukavuussyy, jos tahtoo tarjota lapsellensa hyvän kodin? Holtiton parikymppinen yh-mammahan olisi loistelias ratkaisu...
Pitäisi varmaankin keskustella aiheesta jonkun (=äidin) kanssa, kun tämä kerran vaivaa minua edelleen.
Tyttörukka,
VastaaPoistalöysin tämän blogin eilen. Niin kuin alaotsikossa kirjoitat, tämä todella antaa tukea. Kiitos, että jaat kokemuksesi. On hyvä huomata, että ei ole yksin tällaisten ajatusten kanssa. Asian käsittelyprosessi on toki jokaisella omanlaisensa, silti on rauhoittavaa nähdä, että muutkin käyvät läpi samoja aatteita. Meinaan tulla hulluksi tämän pakkomielteen kanssa, kuinka kidutan itseäni vieläkin roikkumalla aborttia koskevilla nettisivuilla, keskustelupalstoilla, kuinka etsin youtubesta videoita jne. Toiset päivät lipuvat ohi parempina, kuin toiset. Inspiroit kirjoittamaan tunteista. Olen yrittänyt sitä muutamaan kertaan, mutta aina on tuntunut mahdottomalta. Jo eilen sain tekstiä aikaiseksi. Tänään äiti soitti ja kun kerroin tästä blogista, niin hän iloisena kommentoi, että kuulostanpa innostuneelta. Kiitos siis suuresti!
Paljon voimia!
-K
Moi, romuna, ja kiitos kommentista! :-)
PoistaEtsin itse jotain vastaavaa kokemukseen pohjaavaa infoa/blogia ennen kuin aloin kirjoittaa (näistä asioista kun ei oikein anonyymisti voi ääneen puhua), mutta en löytänyt. Keskustelupalstoilla liikkuu niin paljon trolleja, ettei voi koskaan tietää, mikä on totta ja mikä ei, ja seassa on aina syyllistäviä kommentteja.
Minua kirjoittaminen on auttanut tosi paljon, ja onkin todella piristävää kuulla, että teksteistä on apua paitsi minulle, myös muille samassa tilanteessa oleville. Ei kun "kynä" käteen sielläkin ja voimia! Eivät nämä helppoja juttuja koskaan ole.