lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kansanmurhaaja?


"Suomessa surmataan abortin kautta n. 10 000 ei toivottua syntymätöntä lasta joka vuosi. Minun mielestäni abortti täyttää kansanmurhan määritelmän, sillä 10 000 ei toivottujen syntymättömien lasten surmaaminen on tietyn kansanosan järjestelmällistä surmaamista."

Järjestelmällistä ja ihmisryhmään kohdistuvaan VIHAAN perustuvaa surmaamista?! Ollaanko tässä samassa veneessä Saddam Husseinin tai Slobodan Milosevicin kanssa? Olen yrittänyt ymmärtää ihmisiä, jotka ovat uskossa ja vastustavat siksi aborttia, koska se on heidän valintansa. Mutta puhua ensin Raamatusta ja sen jälkeen kansanmurhasta. Haloo?! 

Voin vakuuttaa, etten missään vaiheessa tuntenut vihaa alkiota kohtaan. En edes saatuani tietää raskaudesta ja hätäännyttyäni. Päälimmäinen tunne oli paremminkin "miten tämä voi olla mahdollista". Ja abortti ei todellakaan ollut syvän vihan vallassa tehtyä laskelmoitua toimintaa. Miten kukaan ulkopuolinen kehtaa edes teoriassa julkaista tuollaista paskaa???!! Ai niin, kirjoittaja on taas kerran mies. Eihän miehen tarvitse miettiä, mikä tilanne on käytännössä. Moralisoida toki aina voi. Kiitos siitä.

"Raiskaus on äärimmäisen hirvittävä rikos, jota ei saa missään nimessä yhtään vähätellä mutta raiskaus on pienempi rikos kuin ihmisen surmaaminen. Raiskauksen uhri on joutunut kokemaan kovan kärsimyksen, mutta se ei saisi oikeuttaa viattoman pienen ihmisen surmaamista." 

Saman henkilön näkemys raiskauksesta alkunsa saaneeseen raskauteen on myös varsin uskomaton. Entä sitten, jos lapsen pitäisi ja lapsi alkaisi kysellä isästään? Mahtaisi olla mieltäylentävää kuulla saaneensa alkunsa raiskauksen seurauksena.

"Abortissa on kyse itsekkäästä valinnasta, jossa ei ajatella pienen lapsen parasta eikä hänen oikeutta syntyä tähän maailmaan. Tapauksissa joissa synnyttäjä ei ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta, niin adoptio hyvään kotiin on ainoa oikea vaihtoehto."

Tämä edellisen aspektin pohtiminen on siis silkkaa itsekkyyttä. Adoptioko ainoa oikea vaihtoehto? Romuttavaa ainakin äidille. Ja lapsi joutuisi myöhemmin kysymään isän lisäksi myös sitä, miksi äiti on hänet hylännyt. Itsekästä totta tosiaan, kun en halunnut ketään noiden kysymysten äärelle synnyttää, vaikka raiskauksesta ei todellakaan ollut kyse. 

Jostain huomasin tosin yllättäen olevani samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Toisaalta pointit olivat sellaisia, että aika sairas saisi olla, jos ei olisi. Jälkiabortti on minunkin mielestäni julmaa tappamista (niinkuin luultavasti kenen tahansa täysjärkisen mielestä). Abortti syntyvyyden säännöstelyssä (=ehkäisykeino) on myös kamala ajatus. Kirjoittaja tosin toteaa, että e-pillereitäkään jumala ei hyväksy. E-pilleri olisi voinut säästä ainakin minut abortilta kortsun hajottua, mutta kun sekin on murhaamista, niin väliäkö tuolla Saddamin ja Slobodanin kanssa meloessa enää on...?

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Unimaailma.

Äitini sanoi minulle, että on hyvä, että asia vaivaa jollakin tasolla edelleen. Jos se ei vaivaisi ollenkaan, olisi tunne-elämä luultavasti aika huonolla tasolla.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että monissa seuraamissani tv-ohjelmissa joku on raskaana. Myös Facebookista tuntuu kuuluvan uusia vauvauutisia jatkuvalla syötöllä. Välillä löydän edelleen itseni miettimästä, että mitä jos.

Joskus pohdin myös, millä viikolla olisin nyt. Tajusin, että näillä hetkillä tuntisin jo vauvan liikkeet ja pian selviäisi myös sen sukupuoli. Viikot ovat menneet vauhdilla, kun asiaa on miettinyt hyvin vähän.

Unimaailman sanotaan kertovan jotain ajatusmaailmasta. Olen nähnyt usein unta, jossa minulla on ollut lapsi. Olen ollut yksinhuoltaja ja kaikki asiat ovat unissa menneet enemmän tai vähemmän pieleen. Pari yötä sitten muistan tulleeni epätoivoiseksi kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. "Tämän kanssa pitää oikeasti jaksaa vielä ainakin 18 vuotta ja hermo on mennyt jo nyt."