Hitsi. Kaiken pitäisi olla hyvin, enkä ole katunut päätöstäni, mutta abortti pyörii edelleen mielessäni.
Erityisen omituista oli äsken katsoa kuvia, joissa olen ollut raskaana tietämättäni. Mammablogien lukemisen aloitin jo ennen raskautta, kun minulla oli vaihteeksi vauvakuume. Tiesin siis toki, etten tässä elämäntilanteessa (=yksin vailla työpaikkaa, koulut kesken) lasta voi missään tapauksessa hankkia. Nyt blogien lukeminen tuntuu vähintäänkin kyseenalaiselta harrastukselta. Ehkä minulla on edelleen joku krooninen vauvakuume edelleen... TÄH!?
Toinen vinksahtanut harrastukseni on lukea Suomi24:n aborttikeskusteluja. Tämän aloitin vasta, kun sain tietää olevani raskaana. Olenko masokisti, kun vapaaehtoisesti luen keskusteluja, joissa kaltaisiani "mukavuusabortin" tekijöitä pidetään saatanaakin julmempina? Sitä tuntee toisinaan olevansa harvinaisen täyspäinen yksilö... Ja siis mikä helvetin mukavuusabortti?! Kaikki eivät totta vie kykene synnyttämään lasta adoptoitavaksi, mutta eivät myöskään pysty elämäntilanteensa takia pitämäänkään sitä. Mukavuussyy, jos tahtoo tarjota lapsellensa hyvän kodin? Holtiton parikymppinen yh-mammahan olisi loistelias ratkaisu...
Pitäisi varmaankin keskustella aiheesta jonkun (=äidin) kanssa, kun tämä kerran vaivaa minua edelleen.
